Viikolla kymmenen ilmaantui lomaa viikko joten mikäs parempi kuin suunnata sisukkaasti hommiin.
Työlistalla oli edistää renkaanvaihtoa. voimansiirron öljyjenvaihtoa, ratin ja kuskin penkin asemointia ja muutenkin yrittää sipistellä vehkeitä kasaan.
Myös Akut tuli hommattua, joten akkulaatikon lämpöeristys ja akkujen asettelu voisi olla ajankohtaista. Laatikko majailee vielä hallin seinustalla, koska voi olla että laatikkoa pitää hieman siirtää.
Reinkaiden vaihto oli oma urakkansa. Neljä Eurokymppiä avaa ja sulje, nosta nurkka ilmaan ja kisko vanha rengas pois jäisestä kuopasta ja yritä ängätä tilalle hieman suurempi msin ratas. No tuli tehtyä ja onneksi käytöss oli momentin kertoja ettei tarvinnut alkaa monen meetrin varrella mutterita availla. Kiristyksen tein omalla avaimella jn 680mm jatkko varrella omaa painoa käyttäen vivun toisessa päässä.
Ratin laitoin takaisin paikalleen koska ei tunnu löytyvän sopivaa adapteria, jolla saisi pienemmän ruorin nykyisen tilalle. Samoin kuskin penkille sommittelin parempaa asentoa ja näin myös parempaa kulkua istumaan ja pois. Luultavimmin pitää tehdä uusi runko tai etsiä lyhyemmät ja kapeammat kiinnikkeet.
Myös renkaiden ja ketjujen takia , pitää jarrukelloja säätää, ettei letkut lähde mukaan kun pistää pykälän silmään. Sen verran läheltä jarruletkut menee renkaita. Samalla kun nosti akseli tai nurkka kerrallaa nautoa renkaanvaihdon vuoksi, tuli täytettyä myös etunapoihin ja takaperään öljyt. Koeajaolle ei päässyt koska öljy ei taipunut takaperään edes kankena. Myös etuperä on huoltamatta koska täyttömutteri on niin jumissa. Piti jättää vielä seuraavaan kertaan että saa auton liikkeelle ja litkut lämpimiksi. Myös propun avaaminen on helpompaa kun pääsee lämmittämään joko kaasulla tia jopa induktiolla. Kyllä se siistä vielä aukeea ja uutta proppua tilalle.
Reissun lopuksi otin vielä ovet mukaan josko saisi uudelleenmaalattua ne omasa tallissa. Ovia on vaan kolhittu sen verran että pitää yrittää hieman oikasta ja ehkä levittää pakkelia ruttuihin. Ehkäpä kevään tullessa pääsee myös ulos pöllyyttämään, niin ei olis jokapaikka täynnmä hiontapölyä.
Taas loppui aika kesken ja pakkasessa touhuaminen (vaikkakin rengashommissa hiki meinaa tulla) ei ole kovin mukavaa eikä nopeaakaan.
Systeemin koosta saa kuvan jos vertaa tunkkia 5’2″ ja lekaa 900mm rakennelmaan.
Lopuksi uutta etäprojektia varten irroitin ovet ja pakkasin mukaan keski-suomeen. Tarkoitus olisi puhaltaa, hioa, paklata ja maalata ovet korinvärisiksi.
Tämänkertainen reissu proton luokse alkoi hieman aiottua aijemmin kun tuli ilmi että offikoira Taramont Rós Ruadhán oli päästettävä vehreämmille safarimaille. Ajelimme siis navigaattori-kapteeni Ardalin kanssa Sastamalaan saattamaan Rós viimeiselle matkalle. Rós, työnimeltään vinssi oli autoilukoira henkeen ja vereen. Pienenä koirana Rósin kiinni ottamiseen paras keino oli avata auton ovi. Sinne pallero paineli alta aikayksikön. Hän ei koskaan halunnut jäädä pois autoreissulta. Rides in Paradise, Rós 17.5.2010 – 30.12.2020.
Proton huolto-ohjelmassa oli listalla:
Katon pulttien tiivistäminen
Turbon asennus (taas kerran)
Ovenkahvojen asennus
SA rekisterikilven asennus
Kaikkien rasvanippojen löytäminen ja rasvaaminen
Voimansiirron öljyjen tarkastus ja vaihto
Homma alkoi katossa olevien pulttien tiivistämisellä. Lunta oli katolle kertynyt taas muutama sentti ja se sulaessaan valuisi taas ohjaamoon. Katto sinällään muuten näytti nyt vesitiiviiltä. Ainostaan viimeeksi nahkoittumaan jätetyt saumat saavat nyt kin jäädä maalamatta pakkasen vuoksi. Mutta kaikki läpipultit siis auki ja saniteettisilikoni väliin. Silikoni ei tartu Tecnolaciin joten katsotaan miten käy.
Tällä kertaa lähdettin uudella turbolla liikenteeseen. Sama ongelma kuin edellisellä kerrala, joten vielä josain on joku ongelma. Moottorin kuvia tuijotettuani, huomasin että öljylinja jonka olin valinnut poistoksi ei menekään öljypohjaan vaan on itseasiassa runkoputki. Tulppasin reiän johon paluu oli kytketty ja testiksi paluuletku hammaspyöräkotelon öljyntäyttöaukkoon. Koneet käyntiin ja nyt näytti kaiki pelaavan kuten oli suunniteltu. Siis tilaamaan oikenalainen laippa ja ehkäpä saamme myös öljynpaluun lämpömittarin välin ensi kerralla.
Autolla pystyi siis nyt ajamaan. Pieni lenkki heti kun sain siivottua auton ympäristön niin että “parkkiruudusta” pääsi pois. Koeajolla kaikki oli kankeaa. Eikä ainoa syy varmaan ollut rapsakka kymmenen asteen pakkanen.Vaihteita ei meinannut löytyä, mittaristossa palaa valoja ja osa ei pala vaikka pitäisi. Ajossa alusta on aika rivireki, kun päällä ei ole juurikaan painoa. Lavahan on pellon reunaa nostettuna. Mutta kone liikkuu kuitenkin. Katsotaan nyt seuravaksi kaikki öljyt ja rasvat läpi ja mietitään sen jälkeen pitääkö vaihdevalistimen tangoille tehdä jotain tilanteen korjaamiseksi.
Koska auton pystyi nyt siirtämään korjaamon viereen, oli monien huoltohommien suorittaminen helpompaa. Pitkään on mieli tehnyt laittaa keulalle tunnusmerkki, rekisterikilpi numerolla 1826. Nyt lätkä on ruuvattu keulaan Sisu-merkin kaveriksi. Myös väliovenkahvoista väsätyt oven painikkeet korvasin mustilla lukittavilla kahvoilla. Hieman joutui lukkoja säätämään ja herkistelemään, mutta siellä ovat.
Valmiiksi olin jo huolto-ohjesta katsomut missäpäin rasvanippoja on. Suurin osa oli melko helppoja tapauksia ja nipatkin toimivat. Ongelmallisia olivat etuakselissa sisemmät ristinivelet. näissä kun oli kaikissa oma nipanreikä, mutta pakalla oli M10 plugi. Nurkan taakse piti siis sörköttää kulmanippa ja rasvaprässi perään. Onneksi näitä todella hankalia nippoja ei ole kun neljä kappaletta. Voimansiirrosta ehdin ajaa lämpimähköksi voimansiirron ja laskea taka-akselilta öljyt pois. Ilman kunnollista nostopaikka ei homma ole kovin helppoa eikä turvallistakaan. joten navoista laskin öljyn varovasti autoa siirtämällä niin että öljyaukko osoittaa alspäin. Pakkasta tosin oli toisakymmentä astetta joten voi olla että vielä pitää tilkka öljyä laskea pois ja putsata napojen magneetit. Siten pitikin jo lähteä kotimatkalle.
Proton polttoainetankki on kooltaan melkeimpä 300 litraa. Tankkaminen onnistuu lavan ollessa paikallaan molemmilta puolilta, koska tankkausaukot on molemmissa lavan keskipilareissa. Tämä tietenkin hankaloittaa lastaamista, mutta eipä sinne lavan etuosaan juurikaan mitään suurempaa voi lastatakaan, kun moottori vie ison osan lattiapinnasta.
Tankin pohjassa on tyhjennysproppu ja isompi holkki oravien poistoon. Avain koot poistopuolella on 46mm ja 19mm.
Lavan täyttöaukot on rakennettu lavaan kiinteiksi ja rungon sisällä on molemmat tankkasaukot yhdistävä putki. Putkesta on tankin kohdalla haara, josta n 30cm letkunpätkä yhdistää taankkausputken tankkiin. Tankissa on myös eriliset ilmausputket molemmille puolille autoa joten tankatessa ylipaine pääsee purkautumaan vapaasti riippumatta auton asennosta. Liitännät tankista tankkausputkistoon. Tankkausputki 51/53mm ja ilmausliitinnät 15mm.
Tankin päältä lähtee banjoliitännät polttoaineensyötöön ja paluuseen. Banjojen letkukoot ovat 10mm. Tankin päällä on lisäksi uimurilla toimiva polttoainemittari, jonka skaala on 3-85 ohmia.
Näin vaihdat Masiin/Rasiin ja moneen muuhun renkaan ilmat.
Masin ja Rasin renkaita on sekä pulteilla kasattavila että lukkorenkaallisilla vanteilla. Tunnistat version pulteista tai niiden puuttumisesta. Tällä kertaa puuhastelemme lukkovanteelisten versioiden kanssa tarkoituksena vaihtaa sisuskumi.
1. Päästä sisuskumi hengittämään vapaasti, eli sielu pois. Jos ei ilmaa tule tai et ole varma ettet ole ajanut rengasta miinaan, tarkasta ettei venttiilissä ole jatkoja. Jos on, poista jatko ja ruuvaa sielu pois venttiilistä. Helpottaa seuraavaa vaihetta.
2. Paina vanteen ulkopuolta sisään niin että saat kaivettua lukkorenkaan pois. Nosta lopuksi vanteen puolisko pois.
3. poista kiilarengas renkaan ja vanteen välistä. pyöräytä rengas-vanne paketti ympäri jos et ole pioneeri, ja “nosta” vanne pois kumilta varoen ettet riko venttiiliä. Voi olla että jokin edellisistä oli tiukassa, joten käytä sopivia työkaluja.Ruosteen ei myöskään ole huomattu helpottavan työtä.
4. nosta vannenauha ja sisäfile pois renkaan sisältä. Jos olet onnekas pyörän sisällä voi myös olla koirallesi loppuelämän purulelut.
Kasaaminen käänteisessä järjestyksessä, saa suorittaa.
Vuonna 2020 koronakarenteeni rajoittaa matkailua, mutta Sisua saa kyllä rassata.
Pääsiäisen ohjelmassa oli lavan nosto rungolta. Tätä oli jo valmisteltu syksystä asti. Kaikki sähköt oli irrotettu rungon tai lavan puolelta. Lava oli irroitettu pulttauksista neljästä tukipisteestään. Ei muuten olleet edes ihmeen ruosteessa. Jäähdyttäjä oli nostettu pois paikaltaan, koska lavan ja hytin väli on varsin ahdas. Lisäksi jäähdyttäjä on kiinnitetyy lavaan, eikä auton runkoon.
Lavassa oli lisäksi kiinni ilmansuodattimet koteloineen sekä esim liinalaatikko. Ainoa nippeli joka oli vielä noston alkaessa kiinni lavassa sekä rungossa, oli jäähdyttimen kaihtimen vaijeri joka varsin monimutkaisen pyörästön läpi vedettynä nostaa kaihtimen jäähdyttäjän eteen. No yksi ruuvi auki ja rajoitinmutikka syrjään vaijerin vapauttamiseksi. Itse nosto oli itselle helppo, kaivinkoneen kuljettajalle hieman haastavampi. Mutta hienosti lava muutti rungon päältä muutaman metrin päähän teräspalkiien päälle. Tämän jälkeen kaikki mitä lavalla oli ollut siirtyi takaisin lavalle.
Miksi se lava nyt sitten piti ottaa irti. No, koko proton omistajana olon aijan olen miettinyt mitä polttoainetankissa on. Tarkoituksena oli siis nostaa tankki pois paikaltaan ja pestä se sisältä, kevyesti puhaltaa päältä ja maalata. Mutta tankki on rungon välissä lavanalla, joten lavan täytyi väistyä. SAmalla saadaan tilaa työskeneellä myös putkien, letkujen ja johtojen kanssa. Eli ei muuta kun tankin poistoon.
Aika painava on tankki, vaikka en ole laittanut naftaa kuin 50-60 litraa. Ja onhan sitä tässä jo koeajeltukin. Tosin mitään taettahan ei ole ollut että mittari pitää paikkansa. En itse asiaa nytkään tiedä mitä se mittari näyttää. Tietysti osasyynä on sähköjen toiminan oikukkuus. Joitain maadoituksia puuttuu ja mittarianturin sekä johdon toimintakin voi olla mitä sattuu. Mutta siis pultit irtia ja tankki pois. ja voihan sitä keventää sen pari kannullista tyhjennyspropun kautta. Löydettyäni jerrykannun lisäksi ämpärin, ajattelin että nyt on hyvin tilaa tiputtaa aineet astioihin ja nostaa tankki pois. Proppu auki ja sankko alle. Alkuun tuli vähän sakkaa pohjalle, mutta sitten alkoi diesel virrata. 20 litraa hetkessä ainetta sankossa, joten proppu kinni ja sirtämään aine jerrykannuun loppujen polttoaineiden tiputtamiseksi. Taas ämpäri tankin alle ja propusta ainetta sankoon. Taas 20 litraa sangossa, eikä loppua näy. Pieni potku tankin kylkeen ei edes antanut kumahdusta… Tarvitaan siis lisää astioita. Kävin hakemassa 30L öljyastian ja pari 20L kannua lisää.
20L öljyastiaan, sanko autonalle, 20Litraa sankoon, sanko tyhjäksi kannuun, sankoa alle jne. kunnes kaikki astiat taas täynnä. Tässä vaiheessa siis 30+20+20+20+20=110 litraa dieseliä tiputettu. mitäs nyt. Olin varannnut puhdasta Dieseliä n 120 litran tynnyriin odottamana tankin puhdistusta. Kaikki muut autot tankit täynnä, joten ei autanut muu kuin alkaa täyttämään tätäkin astiaa. Varovasti kaataen, ettei sakkaa menisi enää tähän polttoaineeseen, täytin tämän tyynyrin täyteen. Ja taas tiputtamaan tankista ainetta sankoon. Vielä tuli kaikki astiat jotakuinkin täyteen ja lopulta kun huomasi tankin viimeisenkin pultin, alkoi pytty nousta pois paikaltaan. Lopulta astioissa oli 170 litraa dieseliä ja mitä lie muuta seassa sitten onkaan. Tankki jäi nyt odottamana pääsyä pesuun ja maalaukseen.
Lavan poiston jälkeen avautui tietenkin näkymä muutenkin rungon sisään. Johtoja ja putkia rungon päällä suojaavat kourut olivat rutussa joten otin ne irti ja ja jätin sateen huuhtelemaan sekä putkia että kourua. Akkukotelokin on siirrettävä, joten sekin irroitettiin. Akkukotelon alta löytyikin jonkin verran ruostetta, joten tehdään sillekin puhallus ja maalaus, ennen kun asennetaan akkukotelo uuteen paikkansa. Olen toisaalta miettinyt koko akkukotelon, kuten myöskin liinalaatikon siirtoa, lavalle. molemmin puolin moottoria on hieman tilaa , jolle ei oliken ole käyttöä, koska moottorin kotelo vie melko suuren osan lavan pinta-alasta.
Viikonlopun aikana myöskin korotussarja sekä isommat pyörät saivat nytkähdykeen valmistumisen suuntaan. Korotussarjaanssa on nyt hepattuna pienemmät ohjuriputket ja yhteen proton vanteeseen on porattuja rälläköity erilaiselle sisärenkalle venttilin ura. Viilto vanteeseen tehtiin vastakkaiselle puolelle entistä venttiilinreikää. Viillon päät mitattuna pulttikehän puolelta: 25m ja 115mm. 25mm sijoittuu himan hitsaussaumanapäälle ja 115×2 on melkolailla keskelllä kasattua vannetta. Reijät 14mm ja laikalla vali auki.
Renkaan kasaaminen pysähtyi faktaan, että olin saanut rengaskaupasta vääränlaisen sisuskumin. Kumin olisi pitänyt olla 14.00-20 ja minulla oli nyt käsissä 14.00-24 makkara. On vähän iso. No soitettuani liikkeseen, päädyimme vaihtamaan sen oikean kokoiseen. Hyvän palvelun ja hyvä naurut saatiin Kkllä Rengasliike Paussun kanssa.
Kun ei rengashommasta tullut mitään, päätin vielä rakennella jäähdyttäjälle väliaikaisen telineen. Kun auto on tehty ajettavaksi, onhan sitä päästävä ajamaan… joskus!! TEline tuli hitsailtua valmiiksi, mutta pitää vielä hiemn siistiä ja pistää väri pintaaan. Kun ei tiedä milloin Lava laitetaan takaisin, jos laitetaan.
Ai niin ja sitten se jännin projekti. Turboaa sovittelin taas paikalleen. Lopputuloksen päädyimme ottamaan öljylähdön moottorin painelinjasata jossa on M16x1.5 tulppa nyt paikallaan. Vieressä olisi myös m10 lähtöjä, mutta otetaa nyt reilumpi lähtö ja supistetaan sopivasti. Paluupuoli löytynee tulpan alta, joka on koko 22×1.5 lohkon etuosassa. Paluuhan esim. traktoreissa on usein hammaspyöräkotelloon, mutta tässä mallissa ei liitäntää ylimääräiselle paluulle ole, joten menköön tuosta. Luulen että tuo painelähtö on juuri turboa varten, koska vastaavissa traktori vehkeissä on kuvien mukaan putket jotakuinkin tuosta kohdasta. Lähistöllä olevan Salmiakinmuotoinen lätkä lienee se normaalin paluulinja, mutta nyt vältytään adapterien askartelulta, kun M- ja AN-mutikoita löytyy kaupasta. Suunnitelma ja sen mukainen tilauslista näytti nyt seuraavalta:
Painepuolli
M16x1.5 M – AN6 M muunninnippa
AN6 F – AN6 Teflon Liitin 90* kulmalla
AN6 Teflon öljyletku 2m
AN6 F – AN6 teflon Liitin 135* kulmalla
AN6 M – M12x1.5 muunnosnippa
Paluupuoli
AN10 F – AN10 Teflon liitin 45* kulmalla
AN10 Teflon öljyletku 1m
AN10 F – AN10 teflon liitin 90* kulmalla
AN10 M – M22x1.5 muunnosnippa
Turbon painepuolen Liitäntä on M12x1.5 ja paluulaipasta lähtö on AN10.
Lisäksi ahtopaineen tarkkailuun turboon tilattu M10x1.25 – 1/8″ NPT F muunniin sekö 1/8″ NPT 3/8″ barb end 90* muunnin. Näiden perään sitten joko bypass, ahtomittari tai molemmat.
Lisäksi turbo-projektiin on varattuna uudet m10x1.5 pinnapultit, kuparilukkomutterit, Kaikki uudet tiivisteet (Pakosarja, Öljyn tulo, öljyn paluu, Downpipe). pakoputekn rakentamiseksi on 6 x 101mm laippa sekä kompressorin lähdöksi dedikoitu pantaliitäntäosa. Tästä sitten 60mm jotenkin ilma toimitetaan 100mm imuputkeen.. Saa nähdä. Turbon imupuolelle kokeillan ensin alkuperäistä putsarihökötystä, mutta tarvittaessa voidaan laittaa vapaavirtaussuodatin suoraan turboon kiinni. 100mm liitännällä.
JK. Tältä näyttää muuten kasattuna Masin 14.00R20 modifioidulla protonvanteella.
Upadate 22.5.2020 kolmen viimeisen vanteen kohdalla sattui siten nii että muutama pultti meni Räks-poks ja jostain pi9tää löytää uusia pultteja vanteen kasaamiseen. Mitat pulteille on M16x1.5, Kierreosan pituus 32mm, boorin halkaisija 18,5mm ja boorinpituus + kartio 10+8mm. kannan halkaisija 25mm ja koltin kokonaispituus 50mm.
Ei tämä ole oikeastaan alkutarkastuslista, vaan jo hieman projektia on saatu edistettyä. Tai siis koko häkkyrä näyttää lähinnä ruosteiselta tikapuulta.
Koska vaihdekeppi ei protossa yleensä mene pakille ja Ykkönenkin on korjattu yleensä sahaamalla kuskin jakkarasta siivu pois, ajattelin korjailla sen ainakin väliaikaisesti kääntämällä keppiä oikealle. Ei muuta kun mutteri auki ja keppi irti. Yllätykseksi keppi ei ollutkaa booritettu, vaan ainoastaan kartiolla kiristettävää mallia. Eli helppo jobi tietämättömälle. Ja koska talven 1996-97 aikan niin monta kertaa meinasin pudota jakkaralta, tai löin pääni rynkyn latausvipuun, päätin etten enää koe niitä tähtihetkiä. koska kuskin penkki oli melko rikki ja säädöt oli lukittu peltiruuvein, päätin vaihtaa koko istuin osan. katsotaan tuolin korjausta sitten joskus. Toistaiseksi kuska paikallaan pitelee Sparco V-Sprint tuoli. Eipähän pääse tippumaan. 🙂
Ajattelin entisöinnin alkavan minulle helpoimmasta osasta, sähköistä. Toki jarrut piti laittaa kuntoon, koska vika ei ollut suuren suuri. Lähinnä Tietämätön oli neuvonut taitamatonta tekemään tyhmiä. Eli tkana oli jarruletkut ristissä. Nekun vaihtoi oikeinpöin, alkoi matka sujua. Niin ne sähköt. Jotakuinkin kaikki sähköt pelasivat ainakin sulaketaululle ja katkaisimille asti. Niin pitkään kun aurinko paistoi ja maa olli kuiva, kaikki toimi. Muutamia outouksia oli viritelty. Esim runkolinjassa oleva maadoitus oli jotankin rikki. Paikka josta johtosarjan pitöis maadoittua löytyija oli kunnossa, mutta kaikki anturit eivät saaneet maata rungossa. Jokaiselle oli sitten vedetty oma maajohto, vaikka korjauksen oli voinut tehdä vain lisäämällä jonnekin yhden maadoituksen ja liittämällä sen ketjuun. Takapakkia tuli sitten kun sateet alkoivat. Vesi pääsi kabiiniin puuttuvista ikkunoista ja titaa siellä olla katossakin lasikuidussa pikku vaurio. Siis vettä sähköihin ja 8A papattimatto oli valmis.
Mittaristosta puuttuu jonkin verran polttimoita ja liittimet ovat vielä osittain irti. Lisäksi nopeusmittarin vaijeri piti hankkia ja kierroslukumittarin kulmavaihde ei saa “signaallia” koska joku on thnyt pumpun päähän patentin. Eli särkenyt akselin pään , ettei siihen saa mitään tunneettua osaa kiinni pyörittämään vaijeria.
Nyt on ikkunat paikallaan, Lasinpesinten moottorit käytetty auki ja puhdistettu. Molempin mottorihin ona varret, mutta kirjoitushetkellä tiivisteprikkoja puuttuu. Selvitettävänä olis myös sulkien pituus. Talvella tuli korvattua myös muovipussi pakkassuojapumpun kannella.
Sähköremonttia on tarkoitus tehdä pienissä osissa. Ohjaamo omanaan, runko osissa, jne. Johtojen värejä, poikkipinta-aloja selvitelllaän ja jossain vaiheessa pitää hankkia kelat kaikkia tarvittavia värejä. Sekaä sähköremonttia että muutakin huoltoa varten pitä nstaa lava pois. Se onkin riisuttu mädästä vanerista ja pultita vattu. Enää jäähdyttäjän irroittaminen lavasta ja up we go!
Moottorissa epäiltiin olevan sivuääni, mutta venttilin nostajista se ei varmaankaan tule, koska välykset tarkastettiin hiljattain. Itse epäilen kompurra väljäksi, koska paineen nousukin on varsin hidasta. uusi jakajapumppu olisi kiva ja turbo.
Torstai-aamuna sitten lähdettin hakemaan protoa Seinäjoelta. Matkaa tehtiin jutellen niitänäitä, kaalinpäitä.
Saavuimme Seinäjoelle n klo 11 tienoilla ja hyppäsin lavettiauton hytistä selvittämään että myyjän osalta homma oli kunnossa. Autokuski jäi valmistelemaan lavettia ja minä hyppäsin Proton puikkoihin vietyäni loput asiapaperit lavetille.
Köytettyämme Proto Lavettiin, se kiskottiin vain Scanian päälle. Ja hiennostihan se sinne nousi. Tästä alkaa matka uuteen asutukseen. Kävimme vielä paluumatkalla hieman virkistäytymässä Jalasjärvellä munkkikahvin muodossa.
Vähän kahden jälkeen päästiin proton uuteen sijaintiin. Ja ei muuta kun lavettia alas ja omalle paikalle riviin. No ei todellakaan. Hetihän sitä piti alka tutkia mitä tuli ostettua. Pienen kierroksen jälkeen aloin tutkia mitä kaikkea pitää “hetialkuun laittaa”
Listaahan vioista voisi kirjoittaa vaikka ja kuinka, mutta niinhän sitä pitää vikoja liki 40 vuotta vanhassa autossa ollakin. Listaan tähän joitain puutteita jotka estävät esim puuhalapuilla ajelun: Jarrut, valot, pyyhkijät, pari ikkunaa, nastarenkaat alla, lavasta lähett irti palasia (vaherit lahot) Ilmaputsrikotelo irti kiinnikkeistään. Konesta kuuluu sivuääni, vaihdetta ei saa pakille kuin kuskin penkistä palan irti leikkamalla, jne, jne.
Selailin keäsälomalla netistä osia yamahaan ja jotenkin päädyin tori.fi:hin. Jostain syystä myös sormet näppäilivät hakukentään sanat “proto sisu”. Keväällä oli jo muutama proto ollut tarjolla, mutta jostain syystä ostohousut eivät olleet alkaneet vipattaa. Mutta nyt vipatti. Oli sopivasti laittanut ylimääräistä tavaraa nurkista kiertoon ja saanut niistä hieman pesämunaa kasaan. Ja ne rahat huusivat uudelleen sijoituskohdetta. ja mikäpä olisi parempi sijoituskohde kuin vanha auto. joten ei muuta kun soittelemaan proton perään.
Netistä saadun infon perusteella tämä yksilö oli jonkin verran “ehjempi” kuin muut joita olin kevään aikana tutkinut. Myyjä ilmoitti tosin että kyllä liikkuu eteen ja taakse, mutta tielle ei kannattasi lähteä. No sehän ei ole este lähteä koslaa katsomaan. Kesäloman aikana oli jo muutenkin ajeltu pitkin Suomea ja osin Norjaa, joten pieni lenkki Seinäjoelle ei enää varmaan haittaisi. Hyvällä tuurilla proton saisi sen verran parsittua kasaan, että sen voisi siirtää puuhalapuilla kotiin. joten sovimme myyjän kanssa että tulen katsomaan ja varasin reilust työkaluja (lue rautalankaa ja roudarinteippiä). Oikeasti mukana oli aika hyvin varusteita jarrujen rakentamiseen, sekä pikku sähkötöihin.
Starttasimme jyväskylästä aamuvarhain että olisimme kohteessa riitävän ajoissa mahdollisten korjaustarpeiden ja puuhakilpipäätöksen tekemiseksi, mikäli ostoakti tapahtuu. Kohteessa olimme noin aamukymmeneltä ja katoksessa odotti varsin ryhdikkään oloionen proto. Olin saanut jo ennakkoon auton rekisterikortin jossa sanottiin laitteen olleen SA-1826, Sisu A-45 CI 3400. Apukuski alkoi kartoittaa autoa ja itse aloitin myyjän etsimisen.
myyjän kanssa kävimme läpi paperikatsastuksen ja hieman tarinaa miksi auto on myynnissä ja miten se on tänne joutunut. koska paperit vaikuttivat olevan kunnossa siirryin itsekin tuotteen äärelle. Sain apukatsastajan raportin jossa mainittiin esim ettei valot pala ja pyyhkijät eivät pyyhi. muutama muukin vika siinä listassa taisi olla, mutta ne on “pikkuvikoja, helppo korjata”, kuten erääss elokuvassa jo todettiin. Puuttuvia lasejakin sasi melko helposti. Auton alla ei ollut juurikaan lätäkköjä mistään kemikaaleista, joten totesin siltä osin asian olevan melko hyväss kunnossa. Takarenkaan sisäpinnalla oli öljyä, joten jotkut tiivisteet hieman vuotavat. Moottori ja laatikot näyttivät siisteiltä ilman että ne näyttivät että niitä olisi juuri pesty. Tiesin että koneessa on ollut jumi ja ääni kertoi että jotain tehtävää moottorin tienoilla tulisi olemaan. kuuluuko ääni itse moottorista vai esin kompressorista, en vielä osaa sanoa. joka tapauksessa kompressori nostaa painetta hiukan hittaahkosti. Mutta eihän meillä olekaan tulipalokiire.
Paikallaan olevan katsastuksen jälkeenkin auto näytti edelleen hyvältä puuteistaan huolimatta, joten koska olin tänne asti tullut meinaan koeajaa rotiskoa pihalla. Ei muuta kun etsimään vaihteita. Vahdekepinnuppina toimi 8-pallo, joten vaikka muistin vaihdekaavion nurinkurisuuden, oli vaihteiden löytäminen vaikeaa. Kosak auto ei pysynyt omilla jarruillaan paikallaan, vaan seisoin tullessani vaihde päällä, heitin ennen tutkimusta pyörien eteen kiilat. Vaihdettaetsiessä sai varovasti nostaa kytkintä ja todeta arvan osuneen jonnekin kolmos- ja viitosvaihteen tienoille. Ykkösen löytäminen oli juuri niin vaikeaa kuin mustin sen olleen jo ennen vanhaan sotaväessä. No entäs parilliset pykälät. No voin kertoa että se pakin löytäminen vaati samat manööverit kuin parittomien pykälien. Taisin jopa himan itsekseni nauraa kun huomasin kuinka paljon kuskin jakkarasta oli leikattu pois “pakin tieltä”. No sieltä se vaan pakki löytyi ja ajokki heilahti parikymmentä senttiä taaksepäin. nyt apukatsastaja pystyi poistamaan kiilatalata ja pääsin matkaan. Ykkönen tai ehkä se oli kuitenkin kolmonen pesään ja kytkintä ylös. poenellä kenguruloikalla matkaan ja pysäköityjen kulkuneuvojen välistä vapaammale alueelle kokeilemaan vaihteita ja olemattomia jarruja. niin tosiaan autossa ei ollut takajarruja. Muttetujarrut hna ne pääosan muutenkin hommasta hoitaa, joten jarruteho oli testaamisen jälkeen kyllä riittävä, että voisin lähteä kotimatkalle. Vaihtamine ei ollut kovin helppoa liikkeessäkään. Vaihteet tahtoivat tuutata varattua ja päätinkin siirtyä tuplapojentaan. Näin jälkeenpäin olen muuten ihmeissäni, miten hyvin käsivaihteisella autolla ajo sujui vaikken ole omistanut manuaalivaihteista kohta kymmeneen vuoteen. No tupla vaihteet löytyivät hieman paremmin, mutta kepin tarkkuus ei todellakaan mahdollistanut vielä jouhevaa vaihtamista. Eikä täällä kyllä pystynyt vaihteita loppun asti vedättämäänkään, joten totesin vain kaikkien vaihteiden toimivan ilman erillisiä sivuääniä. Tosiaan suurin ongelma onkin tuo vaihteensiirtomekaniikka, joka on varmasti väljä joka protossa.
Lopulta hymykorvissa takaisin parkkiruutuun. Totesin kiesin olevan siinä kunnossa että voin ostaa sen, mutta niin paljoa minulla ei ole osia mukana että saisin sen tieliikenne kuntoiseksi. Siinä ei tosiaan toiminut kuin sotajarruvalo ja sekin paloi jatkvasti, jos välot käänsi sotatilaan… Appari alkoi selvittää saadaanko kyyti järjestettyä ja itse lähdin tapaamaan myyjää tinkimismielessä. Jätän loput ostotapahtumasta dokumentoimatta liikesalaisuuteen vedoten, mutta totean että ratkaiseva tekijä ostopäätökseen oli kyydin järjestyminen seuraavalle päivälle.
Kaupat siis tuli ja jatkoimme matkaa kohti Punkalaidunta.
Tekniikan kanssa touhuamista. Välillä tiellä, välillä tallissa.
Köytettyämme Proto Lavettiin, se kiskottiin vain Scanian päälle. Ja hiennostihan se sinne nousi. Tästä alkaa matka uuteen asutukseen. Kävimme vielä paluumatkalla hieman virkistäytymässä Jalasjärvellä munkkikahvin muodossa. 
