Kuulimpa yhdeltä traktorimekaanikolta että mikäli polttoainesuodattimen päällä oleva ilmapiiri on liian kiinni, se voi olla syynä mitä ihmeellisimpiin kolkotuksiin, thermostartin ylivuodon tulvimiseen ym. ihmeellisyyksiin.
Thermostart polttoaine säiliön kytkennät: Keskeltä lähtee 5 mm letku hehkulle, reunasta 8 mm paluu tankille, ja toisesta reunasta 5 mm letku menee ruiskutus suuttimien ylivuotosarjaan. Ja säiliön päällä on siis huohotus, siinä voi olla 8 mm letku (pituus 200 mm) taivutettuna alaspäin.
Jos päältä tulee ainetta, on joko tankin paluu tukossa tai liian suuri vastapaine. Myös suodattimen ruuvi voi aiheuttaa ylivuodon.
Tarkoitus oli tehdä vielä toinen asennus sessio vaihdelaatikolle kun osat saapuvat. Mutta miten kävikään, stefat ja kytkimen osat unohtuivat tallin pöydälle.
Joten korvaavana toimenpiteenä aloitin korin kuorimisen vanhoista eristematoista. Koska matot on myös etuseinässä, piti lämmityslaite irroittaa. Tuleepahan samalla senkin kotelo putattua ja maalattua. Vanhat tiivisteet olikin jo “valmiit”. Ensin meinasin että jätän kennon paikalleen, mutta hetken pyörittyäni ohjaamossa totesin että parempi nostaa huollon ajaksi hyllylle.
Myös vaihdevalitsimen tarkkuudelle tehtiin pientä säätöä, mutta puuttuvat ja väljät nivelet saivat harkitsemaan nivelten uusimista. Löytäminen ei vain taida olla kovin helppoa, koska nivelen päät ovat eri paria, toinen pää M12 ja toinen M10.
Kesäloma ja vesisade, mikäs sen mukavampaa. Ehkäpä vaihdelaatikon öljyvuodon etsintä vesisateessa.
Kesälomalla oli siis ohjemassa laatikon öljyvuodon etsintää. Jostain välinivelen ja laatikon välistä öljy valuu tantereelle. Toiveissa olisi ollut että voimanulosotto olisi ollut korjauskohde. Mutta kyllähän se öljy pyrkii valumaan keskilunjasta, eli vaihdelaatikon ulostuloakselilta ulos. Joten astiaa alle ja ja ympäristökatastrofin torjuntaan. tyhjennysproppu myös pois ja kaikki irtoava öljy talteen. Uutta litkuahan se kaikki on, kun edellisellä asennussessiolla vasta vaihdettua.
Alkuun pähkäilyä, miten päin laatikot irtoavat, missä ovat kiinni ja mihin suuntaa siirtyvät. Ja väärä arvio ainakin jakolaatokon irtoamismetodin osalta tuli valittua. Lähtee siis koko kehto, taaksepäin ja alas. Ensin pois tankki, alennusvaihteen ja etuvedon käyttölaitteet, nopeusmittarin vaijeri, merkkivalojen katkaisijat (ainakin etuvedolle on merkkivaloa varten katkaisija), ym. Lopulta laatikko on neljällä kiinnikkeellä kiinni rungossa.
Laatikon hallittua laskemista varten käänsin paineilmasylinterien kiinnikkeet laatikon ulkopuolelle ja koukut alaspäin. Näiden ja alennusvaihteen käyttöakselin ulokkeen varaan oli helppo pyöräyttää ketju ja koko komeus taljalla roikkumaan. Nostopukin virkaa toimittamaan hurautin trukin ja piikkien väliin sopiva rhs-palkki taljan kiinnikkeeksi.
Taljan kiristystä säädellen pultit auki ja irti. Sitten vain nitkuttelemaan jakolaatikkoa kauemmaksi päälaatikosta. Välinivelen virkaa hoitava sakarakytkin seurailee perässä ja tipahtaa hampailtaan kun riittävä tila tulee laatikoiden väliin.
Kun kytkin on saatu välistä pois, alkaa laatikon lasku rungon välistä. Hieman laatikkoa pyörittelemällä löytyy sopiva välikkö mistä paketti mahtuu ohittamaan tankin kiinnikkeen ja vaihdelaatikon hännän. Lava alle, niin ei mötikkä uppoa maaperään, eikä sotkeennu turhaan.
Kun jakolaatikko oli saatu tukevasti maahan alkoi varsinaisen vian etsintä. Koska vika oli ulostuloakselin tiivisteessä, täytyi akselin päässä oleva kytkimen laippa irroittaa. Joku kyläseppä tätä on yrittänyt huoltaa, koska lukkosokkakin oli väärän kokoinen, eikä siis kunnolla paikallaan. Mutteri oli kyllä kiinni. Eri vaihteita kokeltuani totesin että kampiakseli on saatava lukittua. montaa välikköä ei ole mistä avaimen saa kampiakselille ja tuettua johonkin rungossa, elman että letkut, johdot, ym. litistyvät väliin. Oikean puoleisen runkopalkin päällä oli sen verran tukipistettä, että pakki silmään ja varren kanssa avaamaan laipan mitteria. Aukesi! Mutteri pois ja laippa hellästi taputellen irti. Laipassa ei ollut kun ohut rantu stefan kuluttamasta urasta. Seuraavana epäilykset laatikon puolen ongemiin. Kauaa ei tarvinnut etsiä, kun ulostuloakselilta laatikon sisältä löytyi stefa. Sormilla suostuttelemalla tiiviste ulos ja ihmettelemään syytä tapahtuneelle. Koska stefa näytti varsin hyväkuntoiselle, ei oikein muuta syytä ongelmalle jää, kun asennusvirhe. Tätä tukee myös kaikki huonosti paikallaan olevat sokat, löysällä olleet pultit ja sakarakytkimen heikko rasvaus.
Jakolaatikolle tehtiin samalla ulkopesu ja öljynvaihto. Molemmat öljytulpat piti lämmittämällä avata. induktiolämmittimellä muutama minuutti ja sopivimmalla avaimella nitkuttelua. Tulpat auki ja vanhat kurat ulos. Sen verran kuraa se tavara oli että pitänee huuhdella laatikko jollain notkeammalla öljyllä ennen varsinaisia laatikkoöljyjä.
Sillä aikaa kun laatikoleikissä ei voinut edetä, lämppärin uusi luiskaventtiili löysi paikkansa. Myös muutama vesiletku tuli vahdettua ja kosaanilämmitin poistettua samalla kun nesteet oli kerta poistettuna. Lopuksi nesteet takaisin koneeseen ja seurailemaan mahdollisia vuotoja. Paineettomana ei ainakaan mitään tullut esille, joten tarkastellaan lisää kun saadaan taas moottori käyntiin.
Myös kuskin penkinjalka tuli mallailtua paikalleen ja putsailun jälkeen muutama kerros maalia pintaan. Löytyipä viikolla vielä parempi penkkikin, sparco evo. Laitetaan se paikalleen ja mallataan ensi kerralla vöille kinnikkeet jostain kohtaa koria.
Työkiireiden välissä on ovia työstetty. Muutamia lommoja vedetty tasaisemmaksi ja puhkiruostunut pintapellin pala korjattu. Lopuksi vielä pintaan mustaa ja kehyksen sisään 30mm Finnfoamia. Ja pitihän se eriste jotenkin peittä, joten siihen kovalevyä valkoisena. Otan veikkauksi vastaan kauanko pahvit tunnistaa valkoisiksi. Palkintona oikein arvanneele mahdolisuus maalata pahvit uudelleen.
Ensimmäisenä ketjut pois kun routa näyttää väistyneen. Akkulaatikko ja akut paikalleen. Ja taas kone käyntiin. Hyvin lähtee Vallu käyntiin. Tutkimuksen alla on syy miksi hehkun ylivuodosta tulee polttoaine pihalle. Sieltä “tihkuu” useampi litra tunnissa diiseliä.
Alustan puolelle tuli vaihdettua jo pääosa korotussarjan pulteista 12.9 kovuisiksi. Ainoastaan akkulaatikon taakse jäävät kaksi jäi vaihtamatta, koska akkulaatikko olisi pitänyt taas poistaa. Laatikko tullee siirtymään vielä taaksepäin ja hieman ylemmäs, joten vaihdetaan pultit kun niihin pääsee käsiksi.
Samalla reissulla taas sisustassa penkin telineen suunnittelua. Nyt koko teline mukaan, jos saisi tehtyä kiinteän ja oikean korkuisen. Tästä myöhemmin, mutta ohessa mittakuvia suunnittelusta.
Yritin edistää myös voimansiirron öljyprojktia ja napojen ja perän osalta nyt näyttääkin jo hyvältä. Myös vinssin öljyt sain vaihdettua. Jakolaatikon proppuja en yön pimeydessä löytänyt ja hyvä niin. Se pitääkin irroittaa. Syynä tähän että päävaihteistossa ei pysy öljy sisällä- päälaatikkoon pitäisi mennä 11 litraa öljyä, mutta propusta tuli ulos ehkä 2-3 litraa ja tilalle kaadettu öljy valuu peräpästä ulos. Ensiarvio olisi että hännän stefa on rikki, mutta tutkitaan kun saadaan jakolaatikko irti.
Viikolla kymmenen ilmaantui lomaa viikko joten mikäs parempi kuin suunnata sisukkaasti hommiin.
Työlistalla oli edistää renkaanvaihtoa. voimansiirron öljyjenvaihtoa, ratin ja kuskin penkin asemointia ja muutenkin yrittää sipistellä vehkeitä kasaan.
Myös Akut tuli hommattua, joten akkulaatikon lämpöeristys ja akkujen asettelu voisi olla ajankohtaista. Laatikko majailee vielä hallin seinustalla, koska voi olla että laatikkoa pitää hieman siirtää.
Reinkaiden vaihto oli oma urakkansa. Neljä Eurokymppiä avaa ja sulje, nosta nurkka ilmaan ja kisko vanha rengas pois jäisestä kuopasta ja yritä ängätä tilalle hieman suurempi msin ratas. No tuli tehtyä ja onneksi käytöss oli momentin kertoja ettei tarvinnut alkaa monen meetrin varrella mutterita availla. Kiristyksen tein omalla avaimella jn 680mm jatkko varrella omaa painoa käyttäen vivun toisessa päässä.
Ratin laitoin takaisin paikalleen koska ei tunnu löytyvän sopivaa adapteria, jolla saisi pienemmän ruorin nykyisen tilalle. Samoin kuskin penkille sommittelin parempaa asentoa ja näin myös parempaa kulkua istumaan ja pois. Luultavimmin pitää tehdä uusi runko tai etsiä lyhyemmät ja kapeammat kiinnikkeet.
Myös renkaiden ja ketjujen takia , pitää jarrukelloja säätää, ettei letkut lähde mukaan kun pistää pykälän silmään. Sen verran läheltä jarruletkut menee renkaita. Samalla kun nosti akseli tai nurkka kerrallaa nautoa renkaanvaihdon vuoksi, tuli täytettyä myös etunapoihin ja takaperään öljyt. Koeajaolle ei päässyt koska öljy ei taipunut takaperään edes kankena. Myös etuperä on huoltamatta koska täyttömutteri on niin jumissa. Piti jättää vielä seuraavaan kertaan että saa auton liikkeelle ja litkut lämpimiksi. Myös propun avaaminen on helpompaa kun pääsee lämmittämään joko kaasulla tia jopa induktiolla. Kyllä se siistä vielä aukeea ja uutta proppua tilalle.
Reissun lopuksi otin vielä ovet mukaan josko saisi uudelleenmaalattua ne omasa tallissa. Ovia on vaan kolhittu sen verran että pitää yrittää hieman oikasta ja ehkä levittää pakkelia ruttuihin. Ehkäpä kevään tullessa pääsee myös ulos pöllyyttämään, niin ei olis jokapaikka täynnmä hiontapölyä.
Taas loppui aika kesken ja pakkasessa touhuaminen (vaikkakin rengashommissa hiki meinaa tulla) ei ole kovin mukavaa eikä nopeaakaan.
Systeemin koosta saa kuvan jos vertaa tunkkia 5’2″ ja lekaa 900mm rakennelmaan.
Lopuksi uutta etäprojektia varten irroitin ovet ja pakkasin mukaan keski-suomeen. Tarkoitus olisi puhaltaa, hioa, paklata ja maalata ovet korinvärisiksi.
Tämänkertainen reissu proton luokse alkoi hieman aiottua aijemmin kun tuli ilmi että offikoira Taramont Rós Ruadhán oli päästettävä vehreämmille safarimaille. Ajelimme siis navigaattori-kapteeni Ardalin kanssa Sastamalaan saattamaan Rós viimeiselle matkalle. Rós, työnimeltään vinssi oli autoilukoira henkeen ja vereen. Pienenä koirana Rósin kiinni ottamiseen paras keino oli avata auton ovi. Sinne pallero paineli alta aikayksikön. Hän ei koskaan halunnut jäädä pois autoreissulta. Rides in Paradise, Rós 17.5.2010 – 30.12.2020.
Proton huolto-ohjelmassa oli listalla:
Katon pulttien tiivistäminen
Turbon asennus (taas kerran)
Ovenkahvojen asennus
SA rekisterikilven asennus
Kaikkien rasvanippojen löytäminen ja rasvaaminen
Voimansiirron öljyjen tarkastus ja vaihto
Homma alkoi katossa olevien pulttien tiivistämisellä. Lunta oli katolle kertynyt taas muutama sentti ja se sulaessaan valuisi taas ohjaamoon. Katto sinällään muuten näytti nyt vesitiiviiltä. Ainostaan viimeeksi nahkoittumaan jätetyt saumat saavat nyt kin jäädä maalamatta pakkasen vuoksi. Mutta kaikki läpipultit siis auki ja saniteettisilikoni väliin. Silikoni ei tartu Tecnolaciin joten katsotaan miten käy.
Tällä kertaa lähdettin uudella turbolla liikenteeseen. Sama ongelma kuin edellisellä kerrala, joten vielä josain on joku ongelma. Moottorin kuvia tuijotettuani, huomasin että öljylinja jonka olin valinnut poistoksi ei menekään öljypohjaan vaan on itseasiassa runkoputki. Tulppasin reiän johon paluu oli kytketty ja testiksi paluuletku hammaspyöräkotelon öljyntäyttöaukkoon. Koneet käyntiin ja nyt näytti kaiki pelaavan kuten oli suunniteltu. Siis tilaamaan oikenalainen laippa ja ehkäpä saamme myös öljynpaluun lämpömittarin välin ensi kerralla.
Autolla pystyi siis nyt ajamaan. Pieni lenkki heti kun sain siivottua auton ympäristön niin että “parkkiruudusta” pääsi pois. Koeajolla kaikki oli kankeaa. Eikä ainoa syy varmaan ollut rapsakka kymmenen asteen pakkanen.Vaihteita ei meinannut löytyä, mittaristossa palaa valoja ja osa ei pala vaikka pitäisi. Ajossa alusta on aika rivireki, kun päällä ei ole juurikaan painoa. Lavahan on pellon reunaa nostettuna. Mutta kone liikkuu kuitenkin. Katsotaan nyt seuravaksi kaikki öljyt ja rasvat läpi ja mietitään sen jälkeen pitääkö vaihdevalistimen tangoille tehdä jotain tilanteen korjaamiseksi.
Koska auton pystyi nyt siirtämään korjaamon viereen, oli monien huoltohommien suorittaminen helpompaa. Pitkään on mieli tehnyt laittaa keulalle tunnusmerkki, rekisterikilpi numerolla 1826. Nyt lätkä on ruuvattu keulaan Sisu-merkin kaveriksi. Myös väliovenkahvoista väsätyt oven painikkeet korvasin mustilla lukittavilla kahvoilla. Hieman joutui lukkoja säätämään ja herkistelemään, mutta siellä ovat.
Valmiiksi olin jo huolto-ohjesta katsomut missäpäin rasvanippoja on. Suurin osa oli melko helppoja tapauksia ja nipatkin toimivat. Ongelmallisia olivat etuakselissa sisemmät ristinivelet. näissä kun oli kaikissa oma nipanreikä, mutta pakalla oli M10 plugi. Nurkan taakse piti siis sörköttää kulmanippa ja rasvaprässi perään. Onneksi näitä todella hankalia nippoja ei ole kun neljä kappaletta. Voimansiirrosta ehdin ajaa lämpimähköksi voimansiirron ja laskea taka-akselilta öljyt pois. Ilman kunnollista nostopaikka ei homma ole kovin helppoa eikä turvallistakaan. joten navoista laskin öljyn varovasti autoa siirtämällä niin että öljyaukko osoittaa alspäin. Pakkasta tosin oli toisakymmentä astetta joten voi olla että vielä pitää tilkka öljyä laskea pois ja putsata napojen magneetit. Siten pitikin jo lähteä kotimatkalle.
Proton polttoainetankki on kooltaan melkeimpä 300 litraa. Tankkaminen onnistuu lavan ollessa paikallaan molemmilta puolilta, koska tankkausaukot on molemmissa lavan keskipilareissa. Tämä tietenkin hankaloittaa lastaamista, mutta eipä sinne lavan etuosaan juurikaan mitään suurempaa voi lastatakaan, kun moottori vie ison osan lattiapinnasta.
Tankin pohjassa on tyhjennysproppu ja isompi holkki oravien poistoon. Avain koot poistopuolella on 46mm ja 19mm.
Lavan täyttöaukot on rakennettu lavaan kiinteiksi ja rungon sisällä on molemmat tankkasaukot yhdistävä putki. Putkesta on tankin kohdalla haara, josta n 30cm letkunpätkä yhdistää taankkausputken tankkiin. Tankissa on myös eriliset ilmausputket molemmille puolille autoa joten tankatessa ylipaine pääsee purkautumaan vapaasti riippumatta auton asennosta. Liitännät tankista tankkausputkistoon. Tankkausputki 51/53mm ja ilmausliitinnät 15mm.
Tankin päältä lähtee banjoliitännät polttoaineensyötöön ja paluuseen. Banjojen letkukoot ovat 10mm. Tankin päällä on lisäksi uimurilla toimiva polttoainemittari, jonka skaala on 3-85 ohmia.
Näin vaihdat Masiin/Rasiin ja moneen muuhun renkaan ilmat.
Masin ja Rasin renkaita on sekä pulteilla kasattavila että lukkorenkaallisilla vanteilla. Tunnistat version pulteista tai niiden puuttumisesta. Tällä kertaa puuhastelemme lukkovanteelisten versioiden kanssa tarkoituksena vaihtaa sisuskumi.
1. Päästä sisuskumi hengittämään vapaasti, eli sielu pois. Jos ei ilmaa tule tai et ole varma ettet ole ajanut rengasta miinaan, tarkasta ettei venttiilissä ole jatkoja. Jos on, poista jatko ja ruuvaa sielu pois venttiilistä. Helpottaa seuraavaa vaihetta.
2. Paina vanteen ulkopuolta sisään niin että saat kaivettua lukkorenkaan pois. Nosta lopuksi vanteen puolisko pois.
3. poista kiilarengas renkaan ja vanteen välistä. pyöräytä rengas-vanne paketti ympäri jos et ole pioneeri, ja “nosta” vanne pois kumilta varoen ettet riko venttiiliä. Voi olla että jokin edellisistä oli tiukassa, joten käytä sopivia työkaluja.Ruosteen ei myöskään ole huomattu helpottavan työtä.
4. nosta vannenauha ja sisäfile pois renkaan sisältä. Jos olet onnekas pyörän sisällä voi myös olla koirallesi loppuelämän purulelut.
Kasaaminen käänteisessä järjestyksessä, saa suorittaa.
Vuonna 2020 koronakarenteeni rajoittaa matkailua, mutta Sisua saa kyllä rassata.
Pääsiäisen ohjelmassa oli lavan nosto rungolta. Tätä oli jo valmisteltu syksystä asti. Kaikki sähköt oli irrotettu rungon tai lavan puolelta. Lava oli irroitettu pulttauksista neljästä tukipisteestään. Ei muuten olleet edes ihmeen ruosteessa. Jäähdyttäjä oli nostettu pois paikaltaan, koska lavan ja hytin väli on varsin ahdas. Lisäksi jäähdyttäjä on kiinnitetyy lavaan, eikä auton runkoon.
Lavassa oli lisäksi kiinni ilmansuodattimet koteloineen sekä esim liinalaatikko. Ainoa nippeli joka oli vielä noston alkaessa kiinni lavassa sekä rungossa, oli jäähdyttimen kaihtimen vaijeri joka varsin monimutkaisen pyörästön läpi vedettynä nostaa kaihtimen jäähdyttäjän eteen. No yksi ruuvi auki ja rajoitinmutikka syrjään vaijerin vapauttamiseksi. Itse nosto oli itselle helppo, kaivinkoneen kuljettajalle hieman haastavampi. Mutta hienosti lava muutti rungon päältä muutaman metrin päähän teräspalkiien päälle. Tämän jälkeen kaikki mitä lavalla oli ollut siirtyi takaisin lavalle.
Miksi se lava nyt sitten piti ottaa irti. No, koko proton omistajana olon aijan olen miettinyt mitä polttoainetankissa on. Tarkoituksena oli siis nostaa tankki pois paikaltaan ja pestä se sisältä, kevyesti puhaltaa päältä ja maalata. Mutta tankki on rungon välissä lavanalla, joten lavan täytyi väistyä. SAmalla saadaan tilaa työskeneellä myös putkien, letkujen ja johtojen kanssa. Eli ei muuta kun tankin poistoon.
Aika painava on tankki, vaikka en ole laittanut naftaa kuin 50-60 litraa. Ja onhan sitä tässä jo koeajeltukin. Tosin mitään taettahan ei ole ollut että mittari pitää paikkansa. En itse asiaa nytkään tiedä mitä se mittari näyttää. Tietysti osasyynä on sähköjen toiminan oikukkuus. Joitain maadoituksia puuttuu ja mittarianturin sekä johdon toimintakin voi olla mitä sattuu. Mutta siis pultit irtia ja tankki pois. ja voihan sitä keventää sen pari kannullista tyhjennyspropun kautta. Löydettyäni jerrykannun lisäksi ämpärin, ajattelin että nyt on hyvin tilaa tiputtaa aineet astioihin ja nostaa tankki pois. Proppu auki ja sankko alle. Alkuun tuli vähän sakkaa pohjalle, mutta sitten alkoi diesel virrata. 20 litraa hetkessä ainetta sankossa, joten proppu kinni ja sirtämään aine jerrykannuun loppujen polttoaineiden tiputtamiseksi. Taas ämpäri tankin alle ja propusta ainetta sankoon. Taas 20 litraa sangossa, eikä loppua näy. Pieni potku tankin kylkeen ei edes antanut kumahdusta… Tarvitaan siis lisää astioita. Kävin hakemassa 30L öljyastian ja pari 20L kannua lisää.
20L öljyastiaan, sanko autonalle, 20Litraa sankoon, sanko tyhjäksi kannuun, sankoa alle jne. kunnes kaikki astiat taas täynnä. Tässä vaiheessa siis 30+20+20+20+20=110 litraa dieseliä tiputettu. mitäs nyt. Olin varannnut puhdasta Dieseliä n 120 litran tynnyriin odottamana tankin puhdistusta. Kaikki muut autot tankit täynnä, joten ei autanut muu kuin alkaa täyttämään tätäkin astiaa. Varovasti kaataen, ettei sakkaa menisi enää tähän polttoaineeseen, täytin tämän tyynyrin täyteen. Ja taas tiputtamaan tankista ainetta sankoon. Vielä tuli kaikki astiat jotakuinkin täyteen ja lopulta kun huomasi tankin viimeisenkin pultin, alkoi pytty nousta pois paikaltaan. Lopulta astioissa oli 170 litraa dieseliä ja mitä lie muuta seassa sitten onkaan. Tankki jäi nyt odottamana pääsyä pesuun ja maalaukseen.
Lavan poiston jälkeen avautui tietenkin näkymä muutenkin rungon sisään. Johtoja ja putkia rungon päällä suojaavat kourut olivat rutussa joten otin ne irti ja ja jätin sateen huuhtelemaan sekä putkia että kourua. Akkukotelokin on siirrettävä, joten sekin irroitettiin. Akkukotelon alta löytyikin jonkin verran ruostetta, joten tehdään sillekin puhallus ja maalaus, ennen kun asennetaan akkukotelo uuteen paikkansa. Olen toisaalta miettinyt koko akkukotelon, kuten myöskin liinalaatikon siirtoa, lavalle. molemmin puolin moottoria on hieman tilaa , jolle ei oliken ole käyttöä, koska moottorin kotelo vie melko suuren osan lavan pinta-alasta.
Viikonlopun aikana myöskin korotussarja sekä isommat pyörät saivat nytkähdykeen valmistumisen suuntaan. Korotussarjaanssa on nyt hepattuna pienemmät ohjuriputket ja yhteen proton vanteeseen on porattuja rälläköity erilaiselle sisärenkalle venttilin ura. Viilto vanteeseen tehtiin vastakkaiselle puolelle entistä venttiilinreikää. Viillon päät mitattuna pulttikehän puolelta: 25m ja 115mm. 25mm sijoittuu himan hitsaussaumanapäälle ja 115×2 on melkolailla keskelllä kasattua vannetta. Reijät 14mm ja laikalla vali auki.
Renkaan kasaaminen pysähtyi faktaan, että olin saanut rengaskaupasta vääränlaisen sisuskumin. Kumin olisi pitänyt olla 14.00-20 ja minulla oli nyt käsissä 14.00-24 makkara. On vähän iso. No soitettuani liikkeseen, päädyimme vaihtamaan sen oikean kokoiseen. Hyvän palvelun ja hyvä naurut saatiin Kkllä Rengasliike Paussun kanssa.
Kun ei rengashommasta tullut mitään, päätin vielä rakennella jäähdyttäjälle väliaikaisen telineen. Kun auto on tehty ajettavaksi, onhan sitä päästävä ajamaan… joskus!! TEline tuli hitsailtua valmiiksi, mutta pitää vielä hiemn siistiä ja pistää väri pintaaan. Kun ei tiedä milloin Lava laitetaan takaisin, jos laitetaan.
Ai niin ja sitten se jännin projekti. Turboaa sovittelin taas paikalleen. Lopputuloksen päädyimme ottamaan öljylähdön moottorin painelinjasata jossa on M16x1.5 tulppa nyt paikallaan. Vieressä olisi myös m10 lähtöjä, mutta otetaa nyt reilumpi lähtö ja supistetaan sopivasti. Paluupuoli löytynee tulpan alta, joka on koko 22×1.5 lohkon etuosassa. Paluuhan esim. traktoreissa on usein hammaspyöräkotelloon, mutta tässä mallissa ei liitäntää ylimääräiselle paluulle ole, joten menköön tuosta. Luulen että tuo painelähtö on juuri turboa varten, koska vastaavissa traktori vehkeissä on kuvien mukaan putket jotakuinkin tuosta kohdasta. Lähistöllä olevan Salmiakinmuotoinen lätkä lienee se normaalin paluulinja, mutta nyt vältytään adapterien askartelulta, kun M- ja AN-mutikoita löytyy kaupasta. Suunnitelma ja sen mukainen tilauslista näytti nyt seuraavalta:
Painepuolli
M16x1.5 M – AN6 M muunninnippa
AN6 F – AN6 Teflon Liitin 90* kulmalla
AN6 Teflon öljyletku 2m
AN6 F – AN6 teflon Liitin 135* kulmalla
AN6 M – M12x1.5 muunnosnippa
Paluupuoli
AN10 F – AN10 Teflon liitin 45* kulmalla
AN10 Teflon öljyletku 1m
AN10 F – AN10 teflon liitin 90* kulmalla
AN10 M – M22x1.5 muunnosnippa
Turbon painepuolen Liitäntä on M12x1.5 ja paluulaipasta lähtö on AN10.
Lisäksi ahtopaineen tarkkailuun turboon tilattu M10x1.25 – 1/8″ NPT F muunniin sekö 1/8″ NPT 3/8″ barb end 90* muunnin. Näiden perään sitten joko bypass, ahtomittari tai molemmat.
Lisäksi turbo-projektiin on varattuna uudet m10x1.5 pinnapultit, kuparilukkomutterit, Kaikki uudet tiivisteet (Pakosarja, Öljyn tulo, öljyn paluu, Downpipe). pakoputekn rakentamiseksi on 6 x 101mm laippa sekä kompressorin lähdöksi dedikoitu pantaliitäntäosa. Tästä sitten 60mm jotenkin ilma toimitetaan 100mm imuputkeen.. Saa nähdä. Turbon imupuolelle kokeillan ensin alkuperäistä putsarihökötystä, mutta tarvittaessa voidaan laittaa vapaavirtaussuodatin suoraan turboon kiinni. 100mm liitännällä.
JK. Tältä näyttää muuten kasattuna Masin 14.00R20 modifioidulla protonvanteella.
Upadate 22.5.2020 kolmen viimeisen vanteen kohdalla sattui siten nii että muutama pultti meni Räks-poks ja jostain pi9tää löytää uusia pultteja vanteen kasaamiseen. Mitat pulteille on M16x1.5, Kierreosan pituus 32mm, boorin halkaisija 18,5mm ja boorinpituus + kartio 10+8mm. kannan halkaisija 25mm ja koltin kokonaispituus 50mm.
Ei tämä ole oikeastaan alkutarkastuslista, vaan jo hieman projektia on saatu edistettyä. Tai siis koko häkkyrä näyttää lähinnä ruosteiselta tikapuulta.
Koska vaihdekeppi ei protossa yleensä mene pakille ja Ykkönenkin on korjattu yleensä sahaamalla kuskin jakkarasta siivu pois, ajattelin korjailla sen ainakin väliaikaisesti kääntämällä keppiä oikealle. Ei muuta kun mutteri auki ja keppi irti. Yllätykseksi keppi ei ollutkaa booritettu, vaan ainoastaan kartiolla kiristettävää mallia. Eli helppo jobi tietämättömälle. Ja koska talven 1996-97 aikan niin monta kertaa meinasin pudota jakkaralta, tai löin pääni rynkyn latausvipuun, päätin etten enää koe niitä tähtihetkiä. koska kuskin penkki oli melko rikki ja säädöt oli lukittu peltiruuvein, päätin vaihtaa koko istuin osan. katsotaan tuolin korjausta sitten joskus. Toistaiseksi kuska paikallaan pitelee Sparco V-Sprint tuoli. Eipähän pääse tippumaan. 🙂
Ajattelin entisöinnin alkavan minulle helpoimmasta osasta, sähköistä. Toki jarrut piti laittaa kuntoon, koska vika ei ollut suuren suuri. Lähinnä Tietämätön oli neuvonut taitamatonta tekemään tyhmiä. Eli tkana oli jarruletkut ristissä. Nekun vaihtoi oikeinpöin, alkoi matka sujua. Niin ne sähköt. Jotakuinkin kaikki sähköt pelasivat ainakin sulaketaululle ja katkaisimille asti. Niin pitkään kun aurinko paistoi ja maa olli kuiva, kaikki toimi. Muutamia outouksia oli viritelty. Esim runkolinjassa oleva maadoitus oli jotankin rikki. Paikka josta johtosarjan pitöis maadoittua löytyija oli kunnossa, mutta kaikki anturit eivät saaneet maata rungossa. Jokaiselle oli sitten vedetty oma maajohto, vaikka korjauksen oli voinut tehdä vain lisäämällä jonnekin yhden maadoituksen ja liittämällä sen ketjuun. Takapakkia tuli sitten kun sateet alkoivat. Vesi pääsi kabiiniin puuttuvista ikkunoista ja titaa siellä olla katossakin lasikuidussa pikku vaurio. Siis vettä sähköihin ja 8A papattimatto oli valmis.
Mittaristosta puuttuu jonkin verran polttimoita ja liittimet ovat vielä osittain irti. Lisäksi nopeusmittarin vaijeri piti hankkia ja kierroslukumittarin kulmavaihde ei saa “signaallia” koska joku on thnyt pumpun päähän patentin. Eli särkenyt akselin pään , ettei siihen saa mitään tunneettua osaa kiinni pyörittämään vaijeria.
Nyt on ikkunat paikallaan, Lasinpesinten moottorit käytetty auki ja puhdistettu. Molempin mottorihin ona varret, mutta kirjoitushetkellä tiivisteprikkoja puuttuu. Selvitettävänä olis myös sulkien pituus. Talvella tuli korvattua myös muovipussi pakkassuojapumpun kannella.
Sähköremonttia on tarkoitus tehdä pienissä osissa. Ohjaamo omanaan, runko osissa, jne. Johtojen värejä, poikkipinta-aloja selvitelllaän ja jossain vaiheessa pitää hankkia kelat kaikkia tarvittavia värejä. Sekaä sähköremonttia että muutakin huoltoa varten pitä nstaa lava pois. Se onkin riisuttu mädästä vanerista ja pultita vattu. Enää jäähdyttäjän irroittaminen lavasta ja up we go!
Moottorissa epäiltiin olevan sivuääni, mutta venttilin nostajista se ei varmaankaan tule, koska välykset tarkastettiin hiljattain. Itse epäilen kompurra väljäksi, koska paineen nousukin on varsin hidasta. uusi jakajapumppu olisi kiva ja turbo.
