Kesäloma ja vesisade, mikäs sen mukavampaa. Ehkäpä vaihdelaatikon öljyvuodon etsintä vesisateessa.
Kesälomalla oli siis ohjemassa laatikon öljyvuodon etsintää. Jostain välinivelen ja laatikon välistä öljy valuu tantereelle. Toiveissa olisi ollut että voimanulosotto olisi ollut korjauskohde. Mutta kyllähän se öljy pyrkii valumaan keskilunjasta, eli vaihdelaatikon ulostuloakselilta ulos. Joten astiaa alle ja ja ympäristökatastrofin torjuntaan. tyhjennysproppu myös pois ja kaikki irtoava öljy talteen. Uutta litkuahan se kaikki on, kun edellisellä asennussessiolla vasta vaihdettua.
Alkuun pähkäilyä, miten päin laatikot irtoavat, missä ovat kiinni ja mihin suuntaa siirtyvät. Ja väärä arvio ainakin jakolaatokon irtoamismetodin osalta tuli valittua. Lähtee siis koko kehto, taaksepäin ja alas. Ensin pois tankki, alennusvaihteen ja etuvedon käyttölaitteet, nopeusmittarin vaijeri, merkkivalojen katkaisijat (ainakin etuvedolle on merkkivaloa varten katkaisija), ym. Lopulta laatikko on neljällä kiinnikkeellä kiinni rungossa.
Laatikon hallittua laskemista varten käänsin paineilmasylinterien kiinnikkeet laatikon ulkopuolelle ja koukut alaspäin. Näiden ja alennusvaihteen käyttöakselin ulokkeen varaan oli helppo pyöräyttää ketju ja koko komeus taljalla roikkumaan. Nostopukin virkaa toimittamaan hurautin trukin ja piikkien väliin sopiva rhs-palkki taljan kiinnikkeeksi.
Taljan kiristystä säädellen pultit auki ja irti. Sitten vain nitkuttelemaan jakolaatikkoa kauemmaksi päälaatikosta. Välinivelen virkaa hoitava sakarakytkin seurailee perässä ja tipahtaa hampailtaan kun riittävä tila tulee laatikoiden väliin.
Kun kytkin on saatu välistä pois, alkaa laatikon lasku rungon välistä. Hieman laatikkoa pyörittelemällä löytyy sopiva välikkö mistä paketti mahtuu ohittamaan tankin kiinnikkeen ja vaihdelaatikon hännän. Lava alle, niin ei mötikkä uppoa maaperään, eikä sotkeennu turhaan.
Kun jakolaatikko oli saatu tukevasti maahan alkoi varsinaisen vian etsintä. Koska vika oli ulostuloakselin tiivisteessä, täytyi akselin päässä oleva kytkimen laippa irroittaa. Joku kyläseppä tätä on yrittänyt huoltaa, koska lukkosokkakin oli väärän kokoinen, eikä siis kunnolla paikallaan. Mutteri oli kyllä kiinni. Eri vaihteita kokeltuani totesin että kampiakseli on saatava lukittua. montaa välikköä ei ole mistä avaimen saa kampiakselille ja tuettua johonkin rungossa, elman että letkut, johdot, ym. litistyvät väliin. Oikean puoleisen runkopalkin päällä oli sen verran tukipistettä, että pakki silmään ja varren kanssa avaamaan laipan mitteria. Aukesi! Mutteri pois ja laippa hellästi taputellen irti. Laipassa ei ollut kun ohut rantu stefan kuluttamasta urasta. Seuraavana epäilykset laatikon puolen ongemiin. Kauaa ei tarvinnut etsiä, kun ulostuloakselilta laatikon sisältä löytyi stefa. Sormilla suostuttelemalla tiiviste ulos ja ihmettelemään syytä tapahtuneelle. Koska stefa näytti varsin hyväkuntoiselle, ei oikein muuta syytä ongelmalle jää, kun asennusvirhe. Tätä tukee myös kaikki huonosti paikallaan olevat sokat, löysällä olleet pultit ja sakarakytkimen heikko rasvaus.
Jakolaatikolle tehtiin samalla ulkopesu ja öljynvaihto. Molemmat öljytulpat piti lämmittämällä avata. induktiolämmittimellä muutama minuutti ja sopivimmalla avaimella nitkuttelua. Tulpat auki ja vanhat kurat ulos. Sen verran kuraa se tavara oli että pitänee huuhdella laatikko jollain notkeammalla öljyllä ennen varsinaisia laatikkoöljyjä.
Sillä aikaa kun laatikoleikissä ei voinut edetä, lämppärin uusi luiskaventtiili löysi paikkansa. Myös muutama vesiletku tuli vahdettua ja kosaanilämmitin poistettua samalla kun nesteet oli kerta poistettuna. Lopuksi nesteet takaisin koneeseen ja seurailemaan mahdollisia vuotoja. Paineettomana ei ainakaan mitään tullut esille, joten tarkastellaan lisää kun saadaan taas moottori käyntiin.
Myös kuskin penkinjalka tuli mallailtua paikalleen ja putsailun jälkeen muutama kerros maalia pintaan. Löytyipä viikolla vielä parempi penkkikin, sparco evo. Laitetaan se paikalleen ja mallataan ensi kerralla vöille kinnikkeet jostain kohtaa koria.
