Tämänkertainen reissu proton luokse alkoi hieman aiottua aijemmin kun tuli ilmi että offikoira Taramont Rós Ruadhán oli päästettävä vehreämmille safarimaille. Ajelimme siis navigaattori-kapteeni Ardalin kanssa Sastamalaan saattamaan Rós viimeiselle matkalle. Rós, työnimeltään vinssi oli autoilukoira henkeen ja vereen. Pienenä koirana Rósin kiinni ottamiseen paras keino oli avata auton ovi. Sinne pallero paineli alta aikayksikön. Hän ei koskaan halunnut jäädä pois autoreissulta. Rides in Paradise, Rós 17.5.2010 – 30.12.2020.
Proton huolto-ohjelmassa oli listalla:
- Katon pulttien tiivistäminen
- Turbon asennus (taas kerran)
- Ovenkahvojen asennus
- SA rekisterikilven asennus
- Kaikkien rasvanippojen löytäminen ja rasvaaminen
- Voimansiirron öljyjen tarkastus ja vaihto
Homma alkoi katossa olevien pulttien tiivistämisellä. Lunta oli katolle kertynyt taas muutama sentti ja se sulaessaan valuisi taas ohjaamoon. Katto sinällään muuten näytti nyt vesitiiviiltä. Ainostaan viimeeksi nahkoittumaan jätetyt saumat saavat nyt kin jäädä maalamatta pakkasen vuoksi. Mutta kaikki läpipultit siis auki ja saniteettisilikoni väliin. Silikoni ei tartu Tecnolaciin joten katsotaan miten käy.
Tällä kertaa lähdettin uudella turbolla liikenteeseen. Sama ongelma kuin edellisellä kerrala, joten vielä josain on joku ongelma. Moottorin kuvia tuijotettuani, huomasin että öljylinja jonka olin valinnut poistoksi ei menekään öljypohjaan vaan on itseasiassa runkoputki. Tulppasin reiän johon paluu oli kytketty ja testiksi paluuletku hammaspyöräkotelon öljyntäyttöaukkoon. Koneet käyntiin ja nyt näytti kaiki pelaavan kuten oli suunniteltu. Siis tilaamaan oikenalainen laippa ja ehkäpä saamme myös öljynpaluun lämpömittarin välin ensi kerralla.
Autolla pystyi siis nyt ajamaan. Pieni lenkki heti kun sain siivottua auton ympäristön niin että “parkkiruudusta” pääsi pois. Koeajolla kaikki oli kankeaa. Eikä ainoa syy varmaan ollut rapsakka kymmenen asteen pakkanen.Vaihteita ei meinannut löytyä, mittaristossa palaa valoja ja osa ei pala vaikka pitäisi. Ajossa alusta on aika rivireki, kun päällä ei ole juurikaan painoa. Lavahan on pellon reunaa nostettuna. Mutta kone liikkuu kuitenkin. Katsotaan nyt seuravaksi kaikki öljyt ja rasvat läpi ja mietitään sen jälkeen pitääkö vaihdevalistimen tangoille tehdä jotain tilanteen korjaamiseksi.
Koska auton pystyi nyt siirtämään korjaamon viereen, oli monien huoltohommien suorittaminen helpompaa. Pitkään on mieli tehnyt laittaa keulalle tunnusmerkki, rekisterikilpi numerolla 1826. Nyt lätkä on ruuvattu keulaan Sisu-merkin kaveriksi. Myös väliovenkahvoista väsätyt oven painikkeet korvasin mustilla lukittavilla kahvoilla. Hieman joutui lukkoja säätämään ja herkistelemään, mutta siellä ovat.
Valmiiksi olin jo huolto-ohjesta katsomut missäpäin rasvanippoja on. Suurin osa oli melko helppoja tapauksia ja nipatkin toimivat. Ongelmallisia olivat etuakselissa sisemmät ristinivelet. näissä kun oli kaikissa oma nipanreikä, mutta pakalla oli M10 plugi. Nurkan taakse piti siis sörköttää kulmanippa ja rasvaprässi perään. Onneksi näitä todella hankalia nippoja ei ole kun neljä kappaletta. Voimansiirrosta ehdin ajaa lämpimähköksi voimansiirron ja laskea taka-akselilta öljyt pois. Ilman kunnollista nostopaikka ei homma ole kovin helppoa eikä turvallistakaan. joten navoista laskin öljyn varovasti autoa siirtämällä niin että öljyaukko osoittaa alspäin. Pakkasta tosin oli toisakymmentä astetta joten voi olla että vielä pitää tilkka öljyä laskea pois ja putsata napojen magneetit. Siten pitikin jo lähteä kotimatkalle.
